Syksyllä koirakoulussa näimme ja hiukan tutustuimme kultaiseennoutaja Olliin. Nyt talven koiranäyttelyissä Olli oli myös mukana ja näyttelyluettelosta ilmeni että hän asuu tuossa lahden takana 7 km:n päässä. Ilomantsissa sitten sovimme, että koirat voisivat tehdä treffit. Tänään sunnuntaina se tapaaminen sitten onnistui. Varmuuden vuoksi kävimme Andyn kanssa aamupäivällä kunnon metsälenkillä, että enimmät energiat karisisivat. Jonkin verran Andya nuorempi Olli kun oli antanut rauhallisen koiran kuvan itsestään. Hiukan mietitytti jos Olli ei kestäisikään Andyn vauhdissa, mutta kuinka sitten kävikään?

Ensi hetkistä lähtien Olli näytti Andylle, että turha pullistella. Olisi voinut luulla että Andyllä on suurempikin hätä, kun Olli kurmuutti niskasta. Andyn ainoaksi aseeksi jäi haukkuminen, mutta haukku ei haavaa tee.

Olli osoittautui hyväksi koiraterapiaksi, sillä kotiin tultuamme Andyllä ei ollut paljoa virtaa ja ainakin väsymyksen ajan se on ollut nöyrää poikaa. Sen oli hyvä huomata ja tuntea että on olemassa muunlaisia arvojärjestyksiä kuin hänen keksimät...

Andy, Olli ja Aino