Lauantai-aamun aikainen herääminen ei tuntunut Andystä lainkaan ihmeelliseltä, mutta se ettei ruokaa tullut, herätti koirassa kummastusta. Starttasimme Jyväskylää kohden klo 4:50.
Pakkasimme kaiken tarpeellisen jo edellisiltana, joten heräämisestä lähtöön kului alle tunti. Andy oli autoon aamupimeässä nousemisesta hiukkasen erimieltä, mutta isäntähissiä se ei voinut vastustaa.

Sää oli mitä kurjin. Varkauden jälkeen oli yöllä satanut lunta joka oli sitten muuttunut kunnon vesisateeksi, onneksi autossa oli uudet tuulilasinpyyhkimet.

Ensimmäisen ja koko matkan ainoan pahoinvointikohtauksen Andy sai reilun tunnin ajon jälkeen. Sekin oli vain aamulla nautittu omenan kappale ja leivän palanen.

Näyttelypaikalla Jyväskylän Paviljongissa olimme hiukkasen jälkeen kahdeksan. Perille päästyämme Andy sai aamuruuastaan puolet. Auton ympärillä haukkuvat hirvikoirat aiheuttivat hiukan Andyssä hämmennystä, mutta ulos päästyään se oli jo täysin veksissään. Ilmoittautumisjonossa Andy aloitti perinteisen haukkukonserton toisten koirien kanssa, mutta sisällä hallissa se oli täysin tyrmistynyt ympärillä olevaan koiramäärään ja haukkuminen unohtui, ainakin hetkeksi.

Näyttelypaikan myyntikojuista löysimme oikeanlaisen näyttelyhihnan, jota Joensuusta ei löytynyt etsimälläkään.

Kiertelimme ympäri paviljonkia totuttaen Andyä paikkaan ja muihin koiriin. Eniten Andyä murehdutti Ainon vessassa käynti. Minne ihmeeseen emäntä oikein menee ilman häntä?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kehään ja heti liikkeelle

 

Aikanaan oli sitten Andyn vuoro mennä kehään. Juuri ennen kehään menoa Andy keksi ruveta haukkumaan. Isännän mieleen nousi tiistai-ilta. Intoa täynnä Andy hökelsi omalle paikalleen jonon perälle. Samassa tuomari pistikin jonon liikkeelle. Andy veti sielunsa kyllyydestä sivulle. Ensimmäinen kierros oli ohi eikä händleri ollut saanut vielä Andyä kunnon raviin.

Uroksia pennuissa oli viisi, joista numerollaan Andy oli viimeinen, kuten sitten sijoitukseltaan. Henkilökohtaisen arvioinnin seisonnassa Andy keksi matossa irronneen palkeenkielen ja kesken esityksen syöksyi sen kimppuun. Edestakas kulkeminen myös meni vetämiseksi. Niinhän siinä sitten kävi että Andy oli viidestä uroksesta se ainoa joka tipahti neljän joukosta. Andyn arvostelu oli seuraavanlainen.

Tuomari Soile Bister:

"Hieman kevytluustoinen ja ilmava uros joka saisi seistä tukevammin raajoillaan. Lupaava pää, hyvä pigmentti. Vielä hieman kapea edestä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuessa hieman alakiinnittynyt, korkea-asentoinen häntä. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä luonne."

 

Andy arvosteltavana, kohtalokas palkeenkieli oikeassa alanurkassa

 

Kentän laidalla odotti kasvattaja Heidi Karves. Hän sanoi ensimmäiseksi, ettei tuomari saanut mitään kuvaa liikkeistä ja Andyn kropalla liikutaan hyvin esitettynä komeasti.

Ja niinhän se oli. Kun kultaiset pennut oli arvioitu ja kehä tyhjä näytti Heidi miten Andykin liikkuu hyvin. Pienellä hihnan paikan muutoksella Andy suorastaan tanssi kehässä. Samoin tiukka ote poskesta esittelyn aikana sai Andyn seisomaan liikkumatta. Ne onnistuivat jopa isännältä kun ammattilainen opetti. Nuo pienet niksit kun olisivat olleet tiedossa ja hallussa ennen kehään menoa olisi tulos saattanut olla toinen. Harjoittelimme vielä näyttelykehässä kahden muun Karvinin koiran kanssa, Andy isännän kanssa ensimmäisenä. Ja katso uusilla opeilla Andy meni kuin vanha tekijä, ei tietokaan siitä hetkeä aiemmin tuomarin edessä olleesta tuuliviiristä.

 

Kotimatkalla tavaratilasta kuului melkoinen jurske kun Andy selvitti "palkkioksi" saamaansa luuta. Me taas Ainon kanssa olimme uutta intoa täynnä, tammikuun Kajaanin näyttelyn suhteen. Suurinta antia Jyväskylän näyttelystä oli uudet opit joista kukaan ei puhunut paikallisessa näyttelyharjoituksissa sekä Andyn osoitus siitä että hänessä on potentiaalista näyttelykoirakykyä ja tiukassakin paikassa sitä iloista riehakkuutta joka joiltakin koirilta näytti puuttuvan. Ja mikä hienointa, Andy ei kärsinyt kotimatkalla matkapahoinvoinnista. Olimme liikkeellä ilman pillereitä joita ei sitten edes Andyllä tarvita.

 

Yksi jännä piirre Andyssä oli kun tapasi Karveksen omat koirat; Ei minkään sortin riehumista tai leikkiin haastamista. Se oli niiden joukossa kuin kotonaan. Ilmeisesti kotikennelin tuoksu säilyy koiralla muistissa…

 

Mutta kotiin päästyä ja iltaruuan jälkeen Andy McKoira oli todella väsynyt 12 h matkustamisesta.

 

Haluamme Kiittää kaikkia Andyn blogin lukijoita kannustuksesta. Ilman teitä emme kenties olisi menneet Jyväskylään ja olisimme törmänneet ongelmaan kehässä esiintymisessä sitten tammikuussa Kajaanissa. Siellä Andy ja händleri ovatkin sitten jo itsevarmempia.

 

Voi mua väsynyttä rellestäjää, mitä mulle Jyskästä mieleen jää...