Perjantaina lähdimme Joensuusta klo 15 Tampereelle. Liikenne oli rauhallista ja sää mitä parhain. Ilta kahdeksalta majoitumme Tampereella Sokos hotell Villaan.

 

Maisema Sokos hotell Villan pienestä ikkunasta

 

Kyseisen hotellin huoneet ovat aivan ihastuttavat. Ne on tehty johonkin vanhaan teollisuusrakennukseen tai varastoon. Ikkuna oli sopivan pieni ja huoneen sai todella pimeäksi muutamalla tyynyllä. Pienenä miinuksena oli ilta-auringon lämmittämän huoneen epämukavuus alkuyöstä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Pentupäivä alkoi shoppailulla hotellin vieressä olevalla lasitetulla kävelykadun/kauppakadun sekoituksella. Olimme lähtövalmiina hiukka ennen klo 11 ja viisitoista minuuttia siitä olimme jo kennelillä. Portilla meitä oli vastassa kaksi aikuista nutskua jotka johdattivat meidät pentujen luo aidoista välittämättä. Olikin jo unohtunut millainen ponnistusvoima aikuisella koiralla on.

 

Tervetuloa Karvinin kenneliin

 

Pentue oli ulkona häkissä ja ihmisten saapuminen näköpiiriin keskeytti päiväunet. Kolmessa viikossa pennut olivat kasvaneet paljon ja kaikki olivat yhtä jämäköitä, joten ruoka oli maittanut.

Heidi poimi joukosta Xavierin ja näin pääsimme livetietoisesti tutustumaan ensimmäistä kertaa koiraamme.

 

Asiapapereiden ja tatuoinnin jälkeen pääsimme kotimatkalle. Xavierille oli takapenkille vuorailtu turvallinen peti, josta ei päässyt putoamaan penkin väliin, eikä pieni vesivahinko olisi haitaksi. Kun auto lähti liikkeelle niin Xavier sopeutui matkustajaksi välittömästi. Kuono tiiviisti sopivaan tyynyn rakoseen ja unta silmään.

 

Sirkan sylissä kotia kohden

 

Aina auton vauhdin hidastuessa silmät aukenivat, mutta asennon korjauksen ja vauhdin kasvaessa uni tuli uudelleen. Jyväskylän jälkeen pidimme lyhyen evästelytauon. Läheinen liikenne pelotti Xavieria, joten pitkän pissin ja veden juonnin jälkeen jatkoimme matkaa.

 

Autoteollisuuden paras keksintö koiraperheille, ilmastointi. Matkan aikana ulkomittari näytti tasaista + 22 astetta. Siitä huolimatta autossa oli ihanan viileää. Millaista oli matkanteko ennen koiran kanssa?

 

Viisi tuntia lähdöstä olimme kotona Kontiolahdella, matka meni enemmän kuin hyvin. Yhden aterian väliin jättänyt pentu oli nälkäinen, joten ensimmäinen ateria uudessa kodissa kelpasi hyvin. Viiden tunnin nukkumisen johdosta energiaa riitti koko illaksi.

 

Ensimmäinen ateria omasta kupista

 

Pennun tutustuessa uuteen asuinpiiriin sai ”helikopteri” huoltajat olla skarppina. Milloin pienellä suulla piti maistella kuivia lehtiä, kiviä, käpyjä ja pihassa olevaa jäälauttaa. Suurinta riemua illalla tuotti Sirkan lehtien haravointi. Koiranpentu on näköjään yhtä innossaan kahisevista lehdistä kuin lapsi. Muistona polkupyörään tutumisesta oli illan päätteeksi rasvaiset jäljet otsassa.

 

Pieni puutarha-apulainen

 

Muutto ja uusi ympäristö kävivät hiukan Xavierin vatsan päälle, mutta ruokahaluun ne eivät onneksi vaikuttaneet, päinvastoin.

 

Seuraajakoira seuraa

 

Nukkumaan mennessä näytti että patjainvestointi oli turhaa, sillä Xavier valitsi nukkumapaikakseen kenkäkasan, mutta valojen vähetessä alkoi sängyn viereen siirretty oma punkkakin kelvata.