Saimme sittenkin valkoisen Joulun. Aattoaamuna oli muutama sentti uutta lunta ja pari astetta pakkasta. Uuden lumen alla jäätyneet rapakot vaanivat varomatonta kulkijaa.

 Yhdeksän kuukauden matottoman kauden jälkeen lattialle palasivat kesällä pestyt matot, edes jouluksi. Andyn kanssa käytiin aaton ensimmäinen "pyhäsota" siitä, saako hapsuja purra ja repiä. Seuraava sota käytiin sitten mattojarruista.

 Jouluateria nautittiin hyvissä ajoin päivällä, että jäi illaksi vatsaa syödä lisää. No, se lisä taisi sitten olla enemmän sokeripitoista.

 Suurimman ja kauneimman lahjan sai Andy. Emännän hankkimasta tuotepaketista riittää joksikin aikaa purtavaa. Andyn aattoillan kruunasi savuluu jossa riitti työmaata useiksi tunneiksi. Sillä välin perhe Mertanen sai katsoa rauhassa pukin tuomaa Da Vinci Koodia.

 Andyllä riitti energiaa ja nenää etsiä viimeiseen saakka lisää ruokalahjoja. Aatto meni onnellisesti sillä yhtään joulupaperia, lahjaruusuketta tai muutakaan sopimatonta ei mennyt Andyn kidasta alas.