Tampereelle ja takaisin Kontiolahdelle tekee yhteensä 845 kilometriä. Päiväseltään se on rankka ajomatka, mutta kun on hyvä syy niin ei tunnu missään, mitä nyt istumalihaksissa.

Lähdimme pitkäperjantaiaamuna tasan klo 7 katsomaan neljä viikon ikäisiä pentuja. Kuivassa säässä matka sujui odotettua nopeammin. Kahdesta pysähdyksestä huolimatta olimme melkein tunnin ennakoitua aikaisemmin Mansessa. Ihmisiä oli kiitettävästi tien päällä, mutta autojonojen suunta oli pohjoiseen. Suurilla huoltoasemilla sen sijaan oli tupaten täyttä.

 

 

Karveksen pentuhuoneessa meitä odotti seitsemän uniltaan herännyttä pentua ja onnellinen, mutta imetyksestä sutjakassa kunnossa oleva emä Zilviana, sekä kaksi yhdeksän viikoista kennelin omaa pentua.

Meille tulevaa pentua ei vielä voinut valita, niin samankaltaisia pennut vielä olivat. Kaikki vaikuttivat vielä olevan yhtä terhakoita ja puolensa pentueessa pitäviä. Vieraita enemmän näitä seitsemää kiinnosti emän liikkeet ja se olisiko maitoa tarjolla. Ennen maitolähetystä ne saivat iltapäivän annoksensa kuivamuonaa, jonka yhteydessä hyvin sai kuvan mihin johtaa liian suuri ruokakuppi. Hyvä sinänsä, että kaikki mahtuvat kupin reunalle, mutta osa mahtui myös itse kuppiin.

 

Emosta imetään viimeinenkin pisara

 

Aikanaan emä pääsi pentuhäkkiin (syömään loput pentujen nappuloista) ja pennut iskivät kiinni nisiin. Ymmärtää emän lyhyen vierailun näin isojen pentujen imetyksessä, kun näki millaisilla naskalihampailla ne roikkuivat emossa. Tunnetusti maito nukuttaa, niin koiranpentujakin.

 

Läheisyys lämmittää

 

Yksi toisensa jälkeen ne nukahtivat pentukasaan, joskin hetken nukuttuaan vaihtoivat viileämmille unimaille eripuolille pentuaitausta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Koiranluovutuspapereihin tutustumisen yhteydessä seuraa meille pitivät 9 viikkoset "termiitit". Saimme samalla konkreettista pennunhoito harjoitusta ja näimme mistä kohdin kotimme tulee muuttumaan kolmen viikon päästä.

 

Aino saa tuntumaa millainen on 9 viikkoinen pentu

 

Mahdotonta uteliaisuutta sankarit purkivat tutustumalla kaikkeen suunsa avulla. Vieraiden kengännauhat, vetoketjut ja luettava kansio oli kiinnostavuuden kärjessä, samoin kameran hihna ja tuolin alla oleva irrallinen sähköjohto. Terhakkaampi pennuista opasti Sirkkaa, miten paljon pennusta tulee pissiä ja kuinka hän voi avustaa sen siistimisessä hamuamalla pyyhkeitä pöydän alla vesivahinkoa korjaavalta.

 

Samaa siedätystä vai hurmausta Sirkalle

 

Saimme roppakaupalla opastusta uuteen kotiin muuttavan pennun madotukseen ja rokotusohjelmaan, kuten ruokinta rytmeihin ja kennelissä totutettuun ruokavalioon. Kaikki neuvot tulivat mukaan myös kirjallisena Kultainen noutaja- Golden info, kirjan muodossa.

 

Karvinin oma 9 viikkoinen "elohopea"

 

Vaikka pennuista ei voinut vielä päätellä sitä, eikä tätä, oli pentueen luona käynti sikäli hyödyllinen, että kasvattaja ja pennunostajat pääsevät näkemään sen millaisista oloista pentu tulee ja millaiseen "laumaan" se menee. Samalla tarjoutuu tilaisuus keskustella mieltä askarruttavista kysymyksistä.

 

Paluumatkalla keskustelu autossa kääntyi joka välissä pentuihin, sekä kolmen viikon päästä tehtävään pennun noutomatkaan. Se on tarkoitus jakaa kahdelle päivälle, niin että pentu pääsee uuteen kotiin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä yötä.

 

Ennen nukahtamista unelma tulevasta kodista

 

Nyt kun pennut on nähnyt luonnossa koiran tulo alkaa konkretisoitua mielessä, se todella on jo syntynyt ja kasvu kovassa vauhdissa. Varausmaksu on suoritettu tänään, joten ollaan taas askel lähempänä talven mittaisen odotuksen huipennusta.