Uuden kultaisennoutajan ottaminen oli selvää jo entisen köpötellessä vanhuudenpäivinään. Kun sitten suurin surutyö oli perheessämme tehty, alkoi uuden etsintä, aikaahan oli koko talvi. Onneksi etsintätyöhön on olemassa internet ja ainakin kultaisten puolella hyvin hoidetut sivustot, jotka auttoivat suunnattomasti etsintäurakassa. Golden Ringin sivujen kautta alkoi kenneleihin ja niiden koiriin tutustuminen.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Entisen koiramme kasvattaja kennel oli jo lopettanut vuosia sitten, mutta alusta saakka suuntasimme katseemme ja mielenkiinnon Ufon isän sukujuurille eli Karvinin Kenneliin. Joulukuun alussa tiedustelimme tulevan vuoden suunnitelmia kennelistä, mutta siinä vaiheessa ne olivat vielä avoimia.

Pitkin talvea surffailimme lisää netissä ihastellen eri kenneleiden koirien ulkomuotoja, tutkien kennelliiton kautta sukupuita ja jalostustuloksia.

 

Tammikuussa kävin tyttären kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä tutustumassa tämän päivän kehätapahtumiin ja samalla ottamassa tuntumaa livenä eri sukupuiden kultaisiin. Siltä retkeltä voikin sanoa että kultaisten kehässä meno on asiallista verrattuna joidenkin rotujen esityksiin. Siitä rohkaistuneina päätimme että jos on vain mahdollisuuksia, niin uskaltaudumme aikanaan käyttämään koiraamme näyttelyissä. Kokemustahan itselläni on viidentoista vuoden takaa.

 

Vaaleus oli Kajaanissa valttia

 

Olisiko ollut helmikuuta kun aloitin todellisen puhelin ja sähköpostitiedustelu kierroksen kenneleihin. Ihastuimme erään kenneliin kahteen narttuun jotka sitten olikin astutettu. Alkoi viiden viikon mittainen ultratutkimustulosten odottelu.

Pentuvälityksen sivuille tuli niukasti keväällä syntyvien pentueiden tietoja ja odotukset olivat suuret, koska olimme mielestämme jo sen oikea emän löytäneet.

Ultraviikolla soitin kenneliin. Toisella nartuista oli ollut keskenmeno ja sen kuvatunkin kohdalla tulossa oli enintään yksi pentu.

Pettymyksemme oli iso, mutta voi vain kuvitella sen määrää emäkoirien omistajalla. Pentujen hankintaan siellä pistetään henkisiä ja taloudellisia panoksia ja sitten käy niin kuin käy. Elämää ei voi suunnitella.

 

Taas verkkosivut esiin ja kenneleiden kimppuun. Seuraavana päivänä löytyivät samaa sukuhaaraa olevan nartun verkkosivut ja siellä odotettiin ultrapäivää. Olimme varovaisen innostuneita. Mutta kolmaskaan kerta ei onnistunut. Emäkoira ei ollut kantavana.

 

Syksyinen uuden pennun hankinta-aikataulu oli ajateltu siten, että pennun muutto olisi toukokuulla jolloin voisin pitää "isyyslomaa" ja sitten kesäkuulla päivähoito siirtyisi kesälomansa aloittavalle tyttärellemme. Oltiin niillä viikoilla jolloin toukokuussa muuttavat pennut syntyivät ja olimme lähtökuopissa. Mietimme iltapalapöydässä, mitäs nyt tehdään? Onko kultaisennoutajan löytäminen näin vaikeaa?

 

Kuin tilauksesta, Karvinin- kennel ilmoitti tulevasta pentueesta. jonka odotettu syntyminen oli laskettu viikon 11 alkuun. Otimme yhteyttä kenneliin ja ilmaisimme kiinnostuksemme urospentuun.

Päiväpäivältä seurasimme pentuvälityksen kautta koska pentue syntyy ja montako pentua siinä tulee olemaan.

Perjantaina 17.3 ilmoitus vaihtui syntyneiden puolelle. 16.3 oli pennut syntyneet, 1 uros ja 1 narttu! Lähetin tekstiviestin kennelille jossa onnittelin pennuista ja varovaisen toteamuksenomaisen kysymyksen, että ei taida yhdestä uroksesta olla myyntiin saakka?

 

Toisen viestin lähetin heti perään vaimo Sirkalle, että Karvinille on tullut pentuja 1+1, joten ei tainnut onnistua. Sain harmittelu viestin takaisin. Mietin mistä suunnasta pentua nyt ryhdytään etsimään, kun Karvinilta tuli tekstiviesti: Pentuja syntyi 4 urosta ja 3 narttua.

Soitin samalla puhelimen avauksella kenneliin. Sovimme pentujen näkemispäivän pitkäperjantaiksi...